E kesätyöläisen unelma-asiakas

Minä: Hei!
Asiakas: -hiljaisuus-
Asiakas tarkastelee jäätelölistaa puolisonsa kanssa 10min jä minä olen koko ajan luukulla passissa
A: Rommirusina
M: Selvä. Iso vai pieni?
A: Miten monta palloa se iso on?(seisoo hinnaston ja annosten kuvien vieressä)
M: (nostan erikokoiset kauhat pöydälle) tämä on iso ja tämä pieni.
A: Pieni, tai iso pienen hinnalla.
M:(hymyilen vaivaantuneesti ja otan tötteröpidikkeen, jossa normi vaalea vohveli, sekä pienen kauhan)
A: Laita se tollaseen toiseen vohveliin(osoittaa maxi vohvelia, jonka hinta on 20snt)
M: Selvä (pyöritän normi pallon ja ojennan asiakkaalle)
M: Olkaa hyvä
A: Ai se on noin pieni, onpa nuukaa nykyään ennen/viime kesänä/toisessa kaupungissa sai paljon isomman ja paremman (kuvittelee selvästi, että kesätyöläinen päättää kaikesta)
M: Tuleeko muuta?
Asiakkaan puoliso: Toi on noin pieni, osta mielummin kaupasta
A: Mitä se maksaa? (seisoo edelleen hinnston vieressä)
M: 2,20, kiitos.
A: Miten niin paljon, onpa kallista jne jne (vilkuilee ympärilleen ja löytää hinnaston). Tässähän sanotaan, että 2e!
M: Niin, mutta maxi vohveli tekee 20snt lisää
A ja puoliso: Törkeää riistoa, eikä edes kerrota etukäteen jne jne (lähtevät kävelemään)
M: Hei hei (ei vastausta, motkottavat mennessään)

Näitä on muutama päivässä, mutta onneksi usein pienimmätkin lapset ovat sisälukutaitoisia ja kiittävät.